Indokiina

Tervetuloa Kambodzeaan! Maa on yksi maailman korruptoituneimmista ja siita saikin heti makua rajalla kun karanteenivirkailija vaati 1 dollarin maksua vaikka omistinkin keltaisen WHOn kortin. Toiminta ei siis heti alkuunsa saanut oikein luottamusta. Matkalla huomas muutakin mukavaa kuten Siem Reapissa poliisi yritti myyda mulle virkamerkkiaan.
Phnom Penhissa vietettiin muutama paiva joka meni lahinna Pol Potin hirmuhallinnon tekosia ihmetellessa. Pol Pot johdatti punakhmeerit valtaan vuonna 1975. 3 vuoden hallitsemisen aikana vakiluku tippui 7miljoonasta neljaan. Pol Potin sotilaat olivat lapsia 10-15 vuoden valilta ja heidat aivopestiin uskomaan etta heidan vanhempansa ovat pahoja ja uusi yhteiskunta pitaisi luoda. Niimpa hallinto etsi kaikki koulutetut ihmiset kasiinsa ja listi heidat. tietysti pakollinen kidutus piti hoitaa ensin. Kaytiin kattomassa Phom Penhissa s-21 vankileiria johon vietiin 3vuoden aikana 17000 ihmista joista 9 selvisi hengissa.
Ensin vankeja kidutettiin tunnustamaan olevansa koulutettuja ja jos tunnustusta ei tullut niin kidutettiin kuoliaaksi. Kidutuskeinot oli niin sairaita ettei viitti enaa niita edes kirjoittaa ylos. On vaan ihmeellista etta kaikki se pahuus oli lapsien toteuttamaa.
Kaytiin myos katsomassa killing fieldia Phnom Penhin lahella johon vangit sit vietiin tapettaviks. Karu paikka, maassa on vielakin luunpalasia ja vaatteen riepuja tapettujen jaljilta. Alueella on siis kaivettu monttuja johon ihmiset on sit heivattu bambukepilla kumauttaen. Taman jalkeen vaan multaa paalle. Moni ihminen oli siis viela elossa kun heidat haudattiin.
Pol Potin syrjaytti Vietnamilaiset jotka valloittivat maan 1975 ja miehittivat sita aina 1989 asti muistaakseni. Vietnamilaiset sit ryostivat maata ja kayttivat hyvakseen. Tasta johtuen Kambodzealeiset vihaavatkin Vietnamilaisia. On kuitenkin ihmeellista miten ihmiset voivat edes hymyilla kaiken tapahtuneen jalkeen. Esim puolet maan vaestosta on alle 17-vuotiaita tappamisen jaljilta.
Phnom Penh on kuitenkin hieno kaupunki ja itse pidin Kambodzeasta kaikkein eniten vierailemistani maista. Jotenkin se on ihmeita taynna ja varmaan siihen vaikuttaa myos empatia sita kohtaan mita ihmiset on joutunut kokemaan.

Maa on kuitenkin kuten sanottua todella korruptoitunut ja ihmiset hyvin tyytymattomia siihen. Maassa on nykyaan jo melko turvallista liikkua mutta esim. Phnom Penhissa yksin liikkumista yolla kantsii valttaa.


Phnom Penhista lennettiin Siem Reappiin joka on maan ykkosvaltti turistihoukuttimena. Siella nimittain sijaitsee Angkor Watin temppeli alue joka luetaan ilmeisesti yhdeksi maailman ihmeista. Alue on kieltamatta melko uskomaton.


Se on siis todella melko iso alue ja siella on temppeleita ties kuinka monta. Me kaytiin katsomassa suurimmat houkuttimet kolmen paivan aikana. Taas yksi pointti korruptoitumisesta ja vaaryydesta. Alueelle tarvii ostaa lipun joka maksoi esim 40 taalaa kolmelta paivalta. Alueella vierailee varmaan miljoona ihmista vuodessa joten tulot on kohtuulliset. Mihin tulot sit menee? Restaurointiin? Ei, ne menee Vietnamilaiselle liikemiehelle joka omistaa oikeudet niihin. Melko sairasta.

Siem Reap itse on melkoinen turistikeskus ja siella on paljon korealaisten ja japanilaisten turistien parvia. Pakko manata vahan korealaisia tahan valiin. Lentavat maahan korealaisilla koneilla, syovat korealaisissa ravintoloissa, asuvat korealaisissa hotelleissa ja ostavat tuliaiset korealaisista liikkeista. Melkoista matkailua.

Joulu meni tosiaan Siem Reapissa ja oli kieltamatta melko erilainen perusjouluun verrattuna. Yli 30astetta lamminta ja aurinko taysilla. Joulu paivalliseksi perinteista Khmer ruokaa ja niinpoispain.
Kambodzea on hieno maa ja suosittellen ehdottomasti kaymaan. Toinen hieno paikka oli Laos ja erityisesti matka Mekong-joella. Vietnam ei ollut niin hyva paikka mun mielesta, mutta mielipiteet tuntui vaihtelevan ja moni piti Vietnamista eniten. Mun mielesta siella on liikaa ihmisia ja ihmiset ADHD ystavallisia. Matka alkaa siis oleen lopuillaan ja tahan siis loppuu dokumenttikin. Pari paivaa viela Bankkarissa ja lento kotiin. Eipa mulla muuta.

Joopajoo, kun menin Hanoihin luulin etta siella on paljon porukkaa. Olin vaarassa. Saigonin jalkeen Hanoi tuntuu melkoiselta tuppukylalta. Saigonissa asustelee 10miljoonaa ihmisista ja 10 miljoonaa skootteria. Liikennetta siis riittaa. Tosin kadutkin ovat isompia ja kaupunki muutenkin hyvin lansimainen joten kaaoksen tuntu ei ole niin paha.
Vaikka onkin enaa yksi Vietnam niin ero pohjoisen ja etelan valilla on melkoinen. Pohjoinen tuntuu viela elavan vallankumostaan ja kaikki onkin sit vahan harmaata, ihmiset ja infrastruktuuri.

Etela ja varsinkin Saigonin alue on pompannut taysin lansimaalaisuuteen ja kaikki nayttaakin paljon pirteemmalta ja lansimaiselta. Saigon on se paikka Vietnamissa jossa raha liikkuu ja siella onkin paljon valkokaulusduunareita. Ihmisilla on rahaa ja korkeat odotukset. Taaksepain muistellen Hanoi tuntuu aivan eri maalta Saigoniin verrattuna.

Meilla oli pari paivaa aikaa tutustua kaupunkiin. Se ei kylla ollut mitenkaan tarpeeksi ja muutama lisapaiva olisi ollut tervetullut. Kaytiin kuitenkin kattomassa Cu Chi tunneleita jotka on Saigonista jonkun verran luoteeseen Kambodzan rajalla.

Sielta Vietcongin sissit sit ahdisteli jenkkeja ja Saigonia. Alueella on 250km tunneleita joihin VC sissit havisivat hyokkaysten jalkeen. Sissien tarvikkeet tuli Kambodzan puolelle Ho Chi Minh polkua pitkin ja kaverit sit pomppi edes takasin rajan yli.

Meilla oli oppaana 60 vuotias Dung joka oli itse VC sissina alueella 4vuotta, osallistuen TET-hyokkaykseen Saigonissa ja muuten sotien Cu Chin alueella josta oli kotoisin. Krediittia siis oli asiasta kertomiseen Vietnamilaisista kertoo kertoo paljon kyseisen kaverin asennne. Ei mitaan pahaa tahtoa ketaan kohtaan vaikka sukulaisia ja ystavia kuoli sodassa. Painvastoin toivottaa oma tekoisissa biiseissaan kaikki ihmiset tervetulleeks katsomaan ja rakastumaan kauniiseen maahansa. Tarkeinta hanen mielesta oli etta Vietnamilaiset voivat oppia ja kehittya lansimaiden avustuksella jotta maasta tulee viela kauniimpi. Kaveri sai osuman sodassa ja olkapaa silla oli romuna. Kaikki sita tuntu kovasti kunnioittavan.
Toisen paivan illallinen menikin sit hieman erikoisemmaks.

Ravintola johon menimme tarjoili "tavallisten" ruokien lisaksi myos hieman erikoisempaa valiota, kuten kaarmetta, rottaa, skorpionia, matoja yms. Tilasin itselleni kaarmepadan ja lisaksi mutustelin skorpionia ja rottaa. Kaarmetta oli hieman hankala syoda kun selkarankaa piti rouskuttaa tosissaan menemaan.

Rotta muistuttaa lahinna kanaa ja skorpioni oli oikeastaan aika hyvaa. Niin ja tulihan niita kananjalkojakin vedettya. Ne oli hyvinpitkalti samaa kuin mustekala. Mitaan kuvotuksia ei mistaan tullut. Elukoitahan ne on siina missa lehmat ja siatkin. Tosin koiraa en kylla sois.

Kamppakaverin kanssa loppu yhteiselo Saigonissa kun multa loppu karsivallisyys. Sika yritti vetaa aamiasella koko rasiallisen sellasia kolmion muotoisia sulatejuustoja parin sampylan valiin. Siis se muuraa sen sampylan tayteen niita sulatejuustoklontteja paasta paahan. Lisaks se yritti ottaa jotain 20 siivua kinkkua kun muut otti ehka max. 3. Meidan tourliideri ei sit antanu sen tehda sita koska niiden juustojen ja kinkkujen pitaa riittaa kaikille. Jenkkisika sit siina kiukutteli vahan aikaa ja heitti haarukan poytaan julistaen ettei syo mitaan vaan lahtee takas huoneeseen. Mun sekoittuminen tahan juusto+kinkku sotaan tapahtui kun satuin sit menemaan samalla hissilla meidan huoneeseen. Hississa han tietysti yritti alkaa mulle nillittamaan siita miten vaarin hanta on kohdeltu yms. Totesin vaan etten halua olla asiassa mitenkaan osallisena ja ettei sen tarvi puhua mulle siita mitaan. Tastahan se sit riemastu ja sano etta oon pelkuri kun annoin meidan tourliiderin kohdella hanta niin yms. Totesin tahan asiaan etta Fuck you ja lahdin menemaan ennenkuin kavisin kasiks siihen. Sanoin liiderille etten jaa huonetta missaan tapauksessa kyseisen herran kanssa loppumatkalla ja han oli hyvin ymmartavainen asialle ja lupas hoitaa asian. Ongelmahan mulla on siina etta han vakisin sekoitti mut asiaan ja alkoi menemaan henkilokohtaiseks. Toisinsanoen han alkoi sekoittaa mun henkilokohtaista lomaa raahaamalla mut johonkin saatanan kiistaan juustosta ja kinkusta. Minua nimittain kiinnostaa niin helvetin paljon tunkee nenani sellaisiin kiistoihin lomalla

Seuraavaks matkataan kohti Kambodzaa ja Phnom Penia. Hyvaa Joulua kaikille!

Jihuu! 3 paivaa aikaa rantalomakohteessa Vietnamin keskiosassa. Hienopaikka ja idyllinen 3 paivan makailulle kun muut juoksentelee raataliliikkeissa teettamassa itelleen vaatteita.. Just joo, muuten hyva mut joku vaan unohti sit tilata aurinkoista saata. Joka paiva sato vetta Mut mikas siina sit. 3paivaa makailua ja rentoutumista.
Kaupunki on tosiaan raatalimaata.. joka toinen liike on raatalinliike ja ihmiset teettaa siella vaatteita sit itelleen. Ensimmaisena paivana kun mentiin kaupunkiin niin ryhman tyttojen silmat pamahti lautasiksi ja muutenkin kayttaytyminen oli kun kovemmankin douppaamisen jalkeen. Itelle ei kyl jaany mitaan kummempaa kerrottavaa tasta paikasta ja se menikin ihan makailun piikkiin.
Yks ihan hieno paikka oli marble mountain jossa kavin ihmettelemassa.
Siella on vierivieressa pajoja jossa nakutellaan uskomattomia marmoriveistoksia. Sielta vois tilata itelleen sellasen 3metria korkeen veistoksen joka sit tulis parin kuukauden paasta laivapostina suomeen. Itse vuorella oli myos jotain temppeli meininkia ja jotain luolia..

Ite en kylla enaa jaksa innostua noista luolista.. same same.. Temppelit on viileita kun niissa on aina jotain omaa viritelmaa. Tuolla oli komee sininen tornin tapainen kyhaelma ja muutakin settia. Yks asia mita jaksaa ihailla on niiden munkkien taito kyhailla noita bonsaipuita. Vaatii todennakosesti jonkun verran karsivallisyytta ja pitkajanteisyytta.

Itse kyla on sellainen melko pikkuinen paikka joka on tosiaan keskittyny sen raatalitoiminnan ja biitsin ymparille. Niimpa lankkareita on paljon ja sen seurauksena ei keskustassa voi kavellakaan montaa metria ennenkun joku taas roikkuu hihassa.. You buy, you buy.. what you buy.. one dollar, you buy.. Hrrr, hermohan siina menee, eika siella hirveesti tarvinnu naamaansa nayttaakaan.
Lauantai-ilta sattui kanssa Hoi aniin. Loydettiin paikka jossa sit litkittiin long island ice teeta loppuun asti.

Loppuhan nailla nurkilla tosin tulee jo klo.12 joten pitaa alottaa ajoissa.
Biitsi olis kyl ollu poikaa mut minkas teet. Eipa noita saita oikein voi muuttaa mitenkaan. Seuraava etappi on Ho Chi Minh city eli Saigon.. Sinne paraytetaan lenskarilla. Lento yhtio on joku paikallinen halpalentoyhtio pacific airways ja se ei oikein tallaselle hieman lentopelkoiselle ihmiselle oo mitaan juhl

Pari paivaa Huessa. Hue on Vietnamin kulttuurillinen, uskonnollinen ja opetuksellinen paakaupunki ja kehto. Ennen vuotta 1945 se oli myos paakaupunki 13kingin ajan. Kaytiin katsomassa sen 13kuninkaan dynastian perustaneen jaban rakennuttamaa citadelia (en tieda onko se linnoitus vai mika suomeks). Aika paskakshan se oli mennyt kun ei sita ole hoidettu ja bonuksena ranskalaiset ja jenkit on kayny nurkilla sotimassa. Jonkun verran sita on restauroitu ja 2020 pitais olla kuulemma iskussa taas. Aika paljon siella oli kuitenkin historian havinaa ilmassa. Kirjasto siella oli sailyny ehjana ja sen edesta saikin mukavan ryhmafoton.

Toisena paivana olikin sit todella hittiohjelmaa. Aamulla hypattiin pratkien(skootterin tapanen) selkaan ja ajeltiin ympari kaupunkia. Tai siis kuljettajat ajo ja me oltiin kyydissa. Reitit olikin sellasia ettei paljoo huvittais ajellakaan niilla kujilla missa mentiin. Paikalliset on kylla ihme ketteria niiden skoottereidensa kanssa.
Paivan aikana kaytiin kattomassa Thien Mu pagodaa. Joku varmaan tietaa rage against the machinen levyn kannessa olevan kuvan jossa munkki sytyttaa itsensa tuleen. Munkki oli Thien Mu, joka lahti kyseisesta pagodastaan matkaan austinilla ja ajoi Saigoniin jossa sitten sytytti itsensa tuleen tienristeyksessa protestina uskonnollista vainoamista vastaan. Mun puolesta kaikki paavit ja immaamit vois vapaasti tehda saman tempun perassa.

Kavimme myos katsomassa Tu Duc nimisen kuninkaan kyhailemaa hauta/asumispaikkaa. Jos oikein ymmarsin niin Tu Duc asusteli siella hovinsa, vaimonsa ja parinsadan jalkavaimonsa kanssa. Sit kun se heitti lusikan nurkkaan niin se haudattiin sinne samalle tilukselle. Tarkkaa hautapaikkaa ei kuulemma kukaan tieda. Alueella on sellainen hautasysteemi mutta sinne hanta ei kuulemma oo haudattu vaan jonnekin muualle tilan alueelle.

Tsekattiin myos sellainen minikolosseumi jossa aikoinaan jarjestettiin norsu vs. tiikeri matseja. Matsit oli kyl fiksattuja koska tiikereilta leikattiin pois kynnet ja hampaat, seka pidettiin nalassa 5paivaa ennen matsia. Tama johtui siita etta niita karsanaamoja pidettiin hyvina elaimina ja tiikereita pahoina. Norsuja kaytettiin myos sotimiseen ja nama matsit oli treenia sita varten.

Paivan kuului paljon ajelua ja muita vierailupaikkoja oli lounas/paivaunet buddhisti nunnaluostarissa. Perinteisten hattujen tekemisen ihmettely (yks katinen nainen vasaili niita) ja jonkun ikivanhan puusillan ihmettely. Talla sillalla yks mummeli joka oli ollut sodan aikana jenkkitukikohdassa duunissa ja puhu jotenkuten ymmarrettavaa englantia, ennusti mun tulevaisuuden kammenesta. Kaiken kaikkiaan hieno paiva ja mopedeilla rullailtiin sellaisiin paikkoihin missa ei muuten tulis kylla mitenkaan kaytya ja johon turistit ei eksy.
Parasta paivassa oli kuitenkin ehka se etta vatsatauti paasti mut otteestaan. Just sopivasti sattu se tauti matkustuspaiville, joten voitte uskoo etta tuli naytettya takapuolta melko eksoottisillekin kaymaloille
Perjantai-iltana piti tietysti ottaa vahan viskia ja pelailla bilista.

Baarista baariin siirryttaessa rupes kuvottamaan kun yks cyklo kuski vinis kokoajan kyytiin niin sanoin sille sit etta hyppahan boeka kyytiin niin mina ajan sita vehetta. Siella sita sit mentiin pienessa honossa kuski kyydissa ja meika puikoissa. Cyklo on siis vahan kuin fillarin ja ykspyorasen yhdistelma jossa on edessa kori matkustajille pienien pyorien paalla.
Matka jatkuu etelaan kohti Hoi-Ania. Joku pirun taifuuni taalla pyoriskelee nurkilla ja se tuo paljon pilvee ja valista vettakin. Toivottavasti se ei tuu maihin kuitenkaan.

Halong Baysta n 5h matka Hanoihin. Paatilla oli hieno yopya ja yo meni mukavasti keinuessa. Miinuksena on etta sain Laosin loppupuolella jonkun mahataudin ja se ei oo mitaan juhlaa. Onneks ripulia ei oo pahasti, mutta sellainen vittumainen fiilis on kyl kokoajan mahassa. Toivottavasti se menee ohi muutamassa paivassa. Hanoihin saapuessa huomaa yhden asian nopeesti. Taalla on jengia! Kaukana takana on Laosin rauhallisuus. Noita skoottereita on niin saatanasti etta taju meinas lahtee ekaks. Kaikki sit painelee toottia kokoajan ja ajelee miten sattuu. Tota liikennetoimintaa on vaikee edes kuvailla ja mahdoton kuvitella ennenkun sen nakee. Liikennesaannot ei oo niinkaan saantoja vaan enemmankin ehdotuksia. Kadun ylittaminen onkin aika menoo. Liikennetta tulee kokoajan ja sekaan on vaan angettava. Ei akkinaisia liikkeita eika pysahdyksia, tasaisesti ja hitaasti eteenpain niin skootterit vaistaa ja jotenkin ihmeellisesti sellainen pikku-ura aukee.

Pari paivaa Hanoissa on aivan riittavasti ja kamerankin loysin. Ostin canonin IS800 300dollarilla mika oli mun mielesta ihan kelpo diili. Loppuviikosta on aikaa Hoi-Anissa 3paivaa joten isompi shoppailu saa jaada sinne. Hanoi on hieno kaupunki ja kaymisen arvoinen. Tosiaan pari paivaa riittaa siihen tutustumiseen hyvin.
Kaytiin tietysti katsomassa hanoissa Ho Chi Minhin mausoleumia. Siellahan se Ho-seta makaili ja kovin kuolleelltahan se naytti. Aika erikoinen kokemus kieltamatta.

Ennen mausoleumiin paasya on melkoinen saato. Pitkat jonot, metallinpaljastimet, turvatarkastukset ja arviolta n. 50 vartijaa vahtimassa tulijoita. Mitaan kameroita tai vastaavaa sisalle ei saa vieda, kasia ei saa pitaa taskussa, eika saa puhua. Mita lahemmaks itse kammoita paasee niin vartijoiden maara vaan kasvaa. Tunnelmakin alko kaymaan aika jannittyneeks. Salissa vartijoita olikin sit jo 2metrin valein. Huone oli nelion muotoinen jossa tehtiin hevosenkenkalenkki Ho-sedan ymparilla joka oli lasikopissaan syvennyksessa keskella huonetta. Lasikopisssa Ho makasi ruusujen paalla hyvin kuolleen nakoisena. Syvennyksessa oli myos lasikopin ymparilla 4 aseistettua vartijaa jotka epailematta tiputtais jokaisen joka yrittais hyokata lasia kohti. Mulla oli taskussa tic-tac boksi ja itse salissa yks vartija huomas etta taskussa oli jotain ja syoksy heti kokeilemaan mita siella oli. Melkosta menoa.

Kaytiin myos Hanoissa vesinukketeatterissa joka on paikallinenerikoisuus. Siita siis kuva ja kuva Jeffista nauttimassa vesinukketeatterista

Taalla meidan opas onkin jo selkeesti propagandaa suoltava kaveri. Juttelin ryhmassa olevan puolalaisen Annan kanssa kanssa siita ja han kertoi siita miten oudolta tuntui neuvostoliiton hajoamisen jalkeen lukea oikeita historiankirjoja. Ei sita kuulemma kyseenalaistanu asioita kun ne kerta kirjaan oli kirjoitettu. Hanen mielesta oppaassamme oli huomattavisssa sama ilmio. Itse tata maata katsellessa ei voi kun todeta etta vaikka ihmiset taalla onkin ylpeita jenkkien karkoittamisesta niin tosiasia on etta kaikilla olis parempi olla jos nain ei olisi kaynyt. Taman hetkinen taso olisi saavutettu jo varmaan 20v sitten ja Vietnam voisi olla kuten Taiwan tai Etela-Korea. Sita vaan mietin kun kaikkien mielesta jenkkien toiminta Irakissa on niin pahaa ja vaarin. Todennakosesti ne ottaa siella paistiin taas ja kaikki menee pain helvettia. Matka jatkuu Hanoista kohti keski-Vietnamia ja Huen kaupunkia. Matka taittuu yon yli junalla.